Aurinkorasvan tuoksu kuljetti minut takaisin lapsuuden Puuhamaa-reissuun

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä istuin veneen keulassa, aallot nosti minut korkealle ja tuuli tuntui poskilla. Hetken olin varma, että osaan lentää. Rakastan merta, rakastan vettä. Bensan tuoksu sekoittuneena meri-ilmaan, polttava aurinko ja aurinkorasva. Kesä on täällä. 

Hiljainen ja valoisa suviyö, maalaismaisema. Käki kukkui ja linnut lauloi - tuntui kuin olisin hypännyt kirjan sivuille, se ei tuntunut todelliselta. 

Sain luettua Potterit loppuun, tekisi mieli nyt jo aloittaa alusta. Haluaisin kirjoittaa kirjan, haluaisin elää tarinaa, jonka voisin ikuistaa kirjan sivuille. Olen varma, että vielä jonain päivänä minusta tulee kirjailija. 

"Toine on iha ekstaasissa jostai kengistä.." ~Elias

Terassikausi avattu, täydellinen kenkäeuforia koettu ja kesä lähenee.

Löysin täydelliset kengät. Täydelliset. En ole ikinä löytänyt mitään niin 100% samanlaista, prikuulleen superhyper täysin ehdottoman täydellisen samanlaista, mitä olen mielessäni ajatellut. Eilen löysin lakkiaiskengät, jotka vastasivat täysin sitä kuvaa, joka mulla päässäni oli. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Joko sanoin kenkieni olevan täydelliset? No, ellen sanonut, niin nyt sanon: löysin täydelliset kengät! Kenkäeuforiaa parhaimmillaan.

Kävin OKL:n pääsykokeissa, ja poistuin paikalta hyvillä mielin; jään odottamaan haastattelukutsua! Työtkin ehti jo alkaa Olkiluodossa. Unirytmissä on kenties vähän kirittävää nyt kun herätys on aamuisin 4.30, mutta en valita, eipähän tarvitse olla tyhjänpanttina.

Olen innoissani kesäsästä, tulevista lakkiaisista, tatuoinnista, 20v-synttäreistä ja kesän lopulla häämöttävästä muutosta. En millään malttaisi odottaa omaa suloista kotia !

Nyt kuitenkin ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, mutta erityisesti sille maailman parhaimmalle, omalle äitylille!<3

"Forever is an awfully long time" ~Peter Pan

Akvarelleja, auringonpaistetta ja Bon Iver. Laatuaikaa äitylin kanssa - parhautta! 

Ollaan taas askeleen lähempänä kevättä.

Don't count your owls before they are delivered. ~Albus Dumbledore

Kevät otti muutaman askeleen takapakkia, mutta eikös vanha kansa ole viisaudessaan sanonut, että "Uusi lumi on vanhan surma." Kevään edetessä en malta odottaa lähestyviä lakkiaisia! Tosin viimeisiä rästiin jääneitä kursseja olisi vielä tehtävänä. Huomasin jopa piirtämisen vihaan piirtämistä olevan mukavampaa, kun rästien hoitaminen loppuun. 

Mitä minun olisi pitänyt tehdä viimeaikoina:

Sen sijaan olen:

..piirtänyt vaikka pieni perfektionisti koittikin iskeä kiinni!

..aloittanut leikekirjan 

..katsonut vanhoja valokuvia 

..viettänyt laatuaikaa maailman parhaan isosiskon kanssa

..ja lukenut Potteria uninen kissa seuranani.

Olen päättänyt, että minusta tulee syksyn OKL-opiskelija! Motivaatio on korkealla ja Vakava-kokeen materiaali vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen salaa mielessäni suunnitellut luokkahuoneeni, opetusmetodejani ja sitä, millainen opettaja haluaisin olla. Olen ehkä liiankin innoissani, mutta eihän siitä haittaakan voi olla, ei tässä vaiheessa? Pieni lisä motivaatioon tulee myös 6.5. alkavasta työstäni: RTK-palvelun siivooja Olkiluodon majoituskylässä. No, väliaikaista kaikki on vain, eikö?

Auta kevättä: syö lunta! ;)

Onko sinun lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Havahduin ajatuksistani takaisin tähän päivään. Pohdin elämänasenteita ja ajatusmaailmoja, miten ihmiset voikaan nähdä maailman niin monella eri tavalla. Itse olen huomannut olevani positiivisempi kuin ennen, johtuneeko se sitten keväästä vai ajatusmallien muuttamisesta, en tiedä. 

"Happiness can be found even in the darkest of times, when one only remembers to turn on the light.  ~Albus Dumbledore

Olen kyllästynyt selaamaan blogeja, jotka täyttyvät masentavista kuvista ja teksteistä. Miksi kaikesta pitää etsimällä etsiä jotakin negatiivista? Miksi kaikki positiivinen pitää tyrmätä heti? Minkä ihmeen takia valitetaan, että elämä on paskaa, jos ei edes yritetä nähdä asioiden valoisaa puolta? Oma asenne raktaisee luultavasti enemmän kuin mikään muu. Se, miten asiat kohtaa, ja miten niitä käsittelee. En väitä olevani mikään positiivisuuden perikuva, en todellakaan. Olen itsekin vasta opettelemassa, mutta olen huomannut, että maailman näkee eri tavalla kun vain viitsii riisua ne mustavalkoiset linssit silmiltään.

Aina sanotaan, että kyllä kaikilla on jotain paskaa elämässään, mutta varmasti kaikilla on myös jotakin hyvää, mistä ponnistaa eteenpäin. Avatkaa silmät ja katsokaa ympärillenne. Hymyilkää.

Kohta on kevät ja kaikki on taas edessä, aurinko lämmittää, lumet sulaa, luonto alkaa herätä ja ihmiset virkistyä. Pimeän syksyn ja talven jälkeen olen huomannut käyväni aurinkoenergialla. En malta odottaa kesää!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/6807667/?claim=9rvntzs6s6q">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Ohi on.

Hymy levisi huulilleni, kun kävelin tänään ulos liikuntasalista, elämäni viimeisistä kirjoituksista. Kolmen vuoden uurastus lusmuilu on ohi. Huojentavaa.

Lukiourani huipentui siihen, kun avasin taulukkokirjan heti kokeen alussa. Selasin kirjan läpi ja löysin sieltä enemmän tietoa, kuin osasin kuvitellakaan. Saan kiittää Maolia jos saan arvosanaksi muun kuin Improbaturin

En ole ennen huomannut, miten hiljaista salissa on kirjoitusten aikana. Tänään  oli aikaa kiinnittää huomiota kaikkeen epäoleelliseen. Siihen, miten ihmiset heiluttavat jalkojaan, avaavat varovaisesti pakattuja eväitään, naputtelevat kynää ja kääntelevät päätään huvittavasti. Siihen, miten keskittyneesti salillinen kokelaita laskee matematiikkaa. Antavat kaikkensa.

Hymyilyttää. Ohi on. Voin taas hyvillä mielin matkustaa minne tahansa kirjojen kautta. Saan aloittaa leikekirjan tekemisen ilman tunnontuskia siitä, että pitäisi opiskella. Mä oon lomalla nyt, ja aion nauttia. 

 
Ai niin, viiden päivän sairaalareissun jälkeen alkaa arvostaa omaa sänkyä. En muista milloin viimeksi olisin ollut niin onnellinen nukkuessani omassa sängyssäni, omissa lakanoissani, omalla huonolla tyynylläni. Luksusta.

Elämisen sietämätön keveys.

Tähtikirkas pakkasyö, revontulet, kaukainen majakka ja aaltojen loiske. Olen varma, että maailma pysähtyi hetkeksi pikamatkallani kuuhun. 

Pienet hetket tekevät elämästä kauniin. Runoilijatytön sielu rakastaa estetiikkaa. 

Olen todennut, että ihmiset ottavat elämänsä liian vakavasti. Syyllistyn siihen itsekin turhan usein, mutta ajoittain osaan nauttia pienistä asioista. Viikon ajan olen viettänyt huoletonta elämää. Olen muuttunut yöeläimeksi. Olen syönyt ystäväni kanssa nuudeleita hypnoottisista kulhoista keittiön lattialla aamukolmelta. Olen nauranut sydämeni kyllyydestä ja laulanut karaokea. Olen rakastunut elämään itseensä.

Niinä hetkinä, kun elämästä nauttii, siitä pitää nauttia täysin siemauksin.

(c) Jeremi Heikkinen

Bon Iver

Tiedätkö sen koko kropan täyttävän onnellisen tunteen, ku vaan tulee jostain ihan yllättäen? Sellanen seesteinen olo.

Rakastan näitä hetkiä, kun ei tarvitse ajatella mitään. Makaan sängyllä, kuuntelen Bon Iveriä ja maalaan mieleni taas pastellin sävyillä. Haaveilen. Unelmoin. Ajoittain mä oon tajuttoman onnellinen, ja mä pidän tästä fiiliksestä. Mukavaa vaihtelua parin viikon synkistelyyn.

Tämän päivän kaltasina iltoina mä nautin elämästä. Elämä on ihanaa, mulla on maailman parhaita ystäviä. Huominen koulupäivä, on mun viimeinen koulupäivä lukiossa. Viimeinen.

Vapaus! Mun elämä alkaa, mulla on kaikki edessä.

Odotan innolla myös viikonloppua. Jos kaikki menee edes vähän suunnitelmieni mukaan, siitä tulee täydellinen ♥ 

Nyt jatkan Bon Iver -fiilistelyä, ja menen nukkumaan hymy huulilla. Hyvää yötä.

Just stop it.

Miks pitää kiusata itteään henkisesti luottamalla toiseen, ku voisit uskoa mitä sulle siitä ihmisestä on sanottu? Voisit, Roosa, kerranki uskoa, jos ei pidä luottaa. Usko niitä jotka tuntee paremmin.

Miksi jokaisen päähän yritetään muokata valmis kuva jostakin ihmisestä, eikä anneta toisille mahdollisuutta tutustua keneenkään puhtaalta pöydältä? Olen monesti tutustunut niihin, joista minua on varoitettu, ja olen joutunut lopulta toteamaan, että olisi pitänyt uskoa.. mutta ainakin annoin mahdollisuuden. Toisinaan olen saanut todeta, ettei toinen ole lähellekään sitä, mitä hänestä on puhuttu. En kuitenkaan kadu edes  tutustumista häneen, joka eniten on satuttanut varoituksista huolimatta sillä jokainen tuntemani ihminen on muokannut minua jotenkin - jokainen, jolla on ollut yhtään merkitystä.

Mua ärsyttää yleisesti ottaen ne, jotka yrittävät luoda mielikuvia ihmisestä toisten päähän. En väitä, ettenkö itse varoittelisi ystäviäni niistä, joihin en itse luottaisi.. Sitä kutsutaan myös suojeluvaistoksi.

Olen skeptinen, mutta yleensä annan ihmisille mahdollisuuden - mitä tahansa olisinkaan kuullut heistä. Tästä hyvästä olen kuullut olevani sinisilmäinen, luotan liian helposti, satutan itseäni tahallani henkisesti, enkä osaa olla varuillani.

Jotkut asiat vaan ärsyttävät. Viime yönä  tänä aamuna kuuden aikaan, otin taksin kotiin, kun pienen laskuhumalan värittämä itkupotkuraivari iski edellä mainitusta aiheesta johtuen.

Kuvittele itse olevasi se, josta puhutaan pahaa, johon "kukaan ei luottaisi", tai jos et ole päässyt entisestä maineestasi eroon.. Jos olisit se, etkö haluaisi muiden antavan sinulle mahdollisuutta? Haluaisitko, että ihmiset (jotka eivät välttämättä edes tunne sinua) muokkaavat valmiiksi kuvan sinusta, etkä pääse ikinä muuttamaan sitä.

Lopettakaa.

Antakaa ihmisten tehdä omat johtopäätökset, tehdä omat virheet jos virheitä on tullakseen. Ennakkoluuloisena ihminen joutuu tutustumaan kahteen kertaan, jos meinaa päästä eroon siitä kuvasta, mikä hänelle on valmiiksi piirretty.

Piirtäkää itse omat kuvanne. Älkää antako muiden tehdä sitä puolestanne.


ps. Hyvää alkanutta vuotta 2013, toivottavasti se on parempi kuin edellinen!

Harry Potter

Olen kuulemma sivistymätön, kun en ole lukenut Harry Pottereita. Olen aina vannonut, etten koskisikaan niihin. Vannomatta paras: nyt en malta odottaa, että pääsen takaisin Tylypahkaan.

Taidan tietää mitä teen loppu loman!