Mitä ihmismielessä tapahtuu, kun se päättää riistää toiselta hengen? Mitä ihmismielessä tapahtuu, kun inhimillisyys katoaa? Mitä liikkuu 20vuotiaan miehen mielessä, kun hän astelee alakouluun ja päättää 27 ihmisen elämän. 27:n, joista 18 oli vasta pienen elämän alkuja. 28 ihmistä, mukaanlukien omat vanhemmat - ne kaksi, josta hän itse oli tehty. Mitä tapahtuu ihmismielessä sillä hetkellä, kun se päättää laukaista aseen?" Mä en oikeesti tajua. Jos tää on se maailma mis pitäis elää..en tiedä haluanko elää lainkaan. - Veera
Ahdistavaa ajatella, miten sekaisin maailma voi olla. Oikeastaan ei maailma, vaan ihminen - ihminen, joka on eläinlajeista ainut, jolla on moraali.
Millä oikeudella kukaan voi riistää toiselta elämän? Miten pelottavaa on ajatella, että lopulta vain yksi ihminen kykenee järkyttäviin tekoihin. Yksi ihminen. Enempää ei tarvita. Lopulta sinunkin elämä saattaa olla vain yhden ihmisen käsissä. Yksi laukaus, yksi isku, yksi yliajo. Lähdet yöllä yökerhosta kotiin, satut sivullisena paikalle, kun joku "omaksi ilokseen halusi tappaa jonkun". Yksi ihminen, yksi laukaus.. yksi ihmishenki. Jos olisit tullut ulos vain viittä minuuttia aiemmin, olisit selvinnyt hengissä.
Missä vaiheessa ihmismieli järkkyy niin pahoin, että että inhimillisyys katoaa? Missä vaiheessa oma ahdistus, katkeruus ja viha kasvavat niin suureksi, että itsensä tappaminen ei riitä? Missä vaiheessa ihminen katkeroituu elämälleen, läheisilleen ja yhteiskunnalle niin paljon, että oman henkensä lisäksi hänen pitää tuhota monen muunkin ihmisen elämä? Jo pelkästään itsemurha on itsekäs teko.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni itsemurhan voi vielä jollain tasoa "hyväksyä". Itsemurhassa toteutuu ihmisen itsemääräämisoikeus. Kristinuskon mukaan itsemurha on synti, koska elämähän on Jumalan lahja ihmiselle. Enkä ikinä antaisi anteeksi yhdellekään rakkaalle ja läheiselle, joka poistuisi oman käden kautta. Pelkään menettämistä. Pelkään päivittäin menettäväni jonkun minulle rakkaan ihmisen. Pelkään omaa itseäni sen jälkeen. Olisiko se domino-efekti, joka kaataisi seuraavana palasenaan minut? Kaatuisiko minun perässäni seuraavaa? Pelkään, koska välitän.
Elämä on monen sattuman summa.
On sattumaa, etten ole se, josta sanomalehden alanurkassa oleva kuolonkolariuutinen kertoo. On sattumaa, etten ole jäänyt humalaisen kuskin auton alle. On sattumaa, että sinä tiettynä iltana lähdin 5 minuuttia aiemmin, kun mitään ehti tapahtua.
Emme kuitenkaan pysty kontrolloimaan elämäämme. Emme voi ajatella, että "Mitä jos jotakin tapahtuu?" Meidän täytyy joka tapauksessa elää. Meidän pitää uskaltaa mennä ja tehdä. Meidän pitää antaa elämän viedä. Ei kukaan selviä elämästä hengissä, joten miksi pelätä sen loppumista? Miksemme voisi uskaltaa elää täysillä, kun siihen on mahdollisuus?
Everything what happens here, happens for a reason.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Make my day.