Bon Iver

Tiedätkö sen koko kropan täyttävän onnellisen tunteen, ku vaan tulee jostain ihan yllättäen? Sellanen seesteinen olo.

Rakastan näitä hetkiä, kun ei tarvitse ajatella mitään. Makaan sängyllä, kuuntelen Bon Iveriä ja maalaan mieleni taas pastellin sävyillä. Haaveilen. Unelmoin. Ajoittain mä oon tajuttoman onnellinen, ja mä pidän tästä fiiliksestä. Mukavaa vaihtelua parin viikon synkistelyyn.

Tämän päivän kaltasina iltoina mä nautin elämästä. Elämä on ihanaa, mulla on maailman parhaita ystäviä. Huominen koulupäivä, on mun viimeinen koulupäivä lukiossa. Viimeinen.

Vapaus! Mun elämä alkaa, mulla on kaikki edessä.

Odotan innolla myös viikonloppua. Jos kaikki menee edes vähän suunnitelmieni mukaan, siitä tulee täydellinen ♥ 

Nyt jatkan Bon Iver -fiilistelyä, ja menen nukkumaan hymy huulilla. Hyvää yötä.

Just stop it.

Miks pitää kiusata itteään henkisesti luottamalla toiseen, ku voisit uskoa mitä sulle siitä ihmisestä on sanottu? Voisit, Roosa, kerranki uskoa, jos ei pidä luottaa. Usko niitä jotka tuntee paremmin.

Miksi jokaisen päähän yritetään muokata valmis kuva jostakin ihmisestä, eikä anneta toisille mahdollisuutta tutustua keneenkään puhtaalta pöydältä? Olen monesti tutustunut niihin, joista minua on varoitettu, ja olen joutunut lopulta toteamaan, että olisi pitänyt uskoa.. mutta ainakin annoin mahdollisuuden. Toisinaan olen saanut todeta, ettei toinen ole lähellekään sitä, mitä hänestä on puhuttu. En kuitenkaan kadu edes  tutustumista häneen, joka eniten on satuttanut varoituksista huolimatta sillä jokainen tuntemani ihminen on muokannut minua jotenkin - jokainen, jolla on ollut yhtään merkitystä.

Mua ärsyttää yleisesti ottaen ne, jotka yrittävät luoda mielikuvia ihmisestä toisten päähän. En väitä, ettenkö itse varoittelisi ystäviäni niistä, joihin en itse luottaisi.. Sitä kutsutaan myös suojeluvaistoksi.

Olen skeptinen, mutta yleensä annan ihmisille mahdollisuuden - mitä tahansa olisinkaan kuullut heistä. Tästä hyvästä olen kuullut olevani sinisilmäinen, luotan liian helposti, satutan itseäni tahallani henkisesti, enkä osaa olla varuillani.

Jotkut asiat vaan ärsyttävät. Viime yönä  tänä aamuna kuuden aikaan, otin taksin kotiin, kun pienen laskuhumalan värittämä itkupotkuraivari iski edellä mainitusta aiheesta johtuen.

Kuvittele itse olevasi se, josta puhutaan pahaa, johon "kukaan ei luottaisi", tai jos et ole päässyt entisestä maineestasi eroon.. Jos olisit se, etkö haluaisi muiden antavan sinulle mahdollisuutta? Haluaisitko, että ihmiset (jotka eivät välttämättä edes tunne sinua) muokkaavat valmiiksi kuvan sinusta, etkä pääse ikinä muuttamaan sitä.

Lopettakaa.

Antakaa ihmisten tehdä omat johtopäätökset, tehdä omat virheet jos virheitä on tullakseen. Ennakkoluuloisena ihminen joutuu tutustumaan kahteen kertaan, jos meinaa päästä eroon siitä kuvasta, mikä hänelle on valmiiksi piirretty.

Piirtäkää itse omat kuvanne. Älkää antako muiden tehdä sitä puolestanne.


ps. Hyvää alkanutta vuotta 2013, toivottavasti se on parempi kuin edellinen!